Tällä viikolla joukkoliikenne on näkynyt ajankohtaisena aiheena mediassa HSL:n eli Helsingin Seudun Liikenteen hallituksen äänestettyä tasatariffista. Kiitos Helsingin vihreiden, äänestyksestä vaaliviikolla tuli poliittinen sirkus, jossa ei rumia keinoja kaihdettu.
Mieleeni muistui vuoden takainen episodi täältä Kirkkonummelta, jossa kunnan HSL-edustajana jouduin melkoiseen ristituleen. Minun oli tarkoitus kirjoittaa, mutta asian penkominen herätti sen verran ärtymystä, että minun oli parempi keskittyä pitkittyneestä koronasta toipumiseen kuin lisätä kuormitusta.
Koska Markus Myllyniemi Kirkkonummen Veikkolasta on ehdolla huomenna huipennuksensa saavissa eduskuntavaaleissa, on potentiaalisten äänestäjien mielestäni oikeus saada tietoa hänen toimintatavoistaan kulissien takana. Sillä sitä Myllyniemen toiminta on – kulissien rakentelua tarinoille, jonka sankarina hän näyttelee pääosaa.
Olen ajatellut, että vihreiden kotikunnassaan hyvin suosittu nuori poliitikko Markus Myllyniemi olisi jotenkin poikkeuksellisen hankala tapaus, mutta Helsingin vihreiden toimintaa tariffiasiassa seurattuani näen hänet enemmänkin broilerina, joka toimii samalla tavalla kuin moni muukin vihreä: hajoita ja hallitse -taktiikkaa hyödyntäen. Olkoonkin, että Myllyniemi taisi aiemmin kuulua demareihin, mutta siirtyi pian vihreisiin, minne hänen tyylinsä paremmin sopii.
Toimintamalli menee yksinkertaisuudessaan näin:
- ”Window of opportunity” – tartutaan ajankohtaiseen uutiseen kohderyhmälle tärkeässä aiheessa.
- Uhkakuva – lietsotaan paniikkimielialaa ja hätäännystä esittämällä uutinen mahdollisimman negatiivisena ja uhkaavana
- Vastustajan nimeäminen – osoitetaan ja syytellään jotain asiaan kuuluvaa tahoa, jotta saadaan vastakkainasettelu, ja kohde jota vastaan taistellaan
- Mobilisointi – tähdennetään aktiivisen vastarinnan välttämättömyys ja vedotaan potentiaalisiin sanansaattajiin
- ”Gaslighting” – kaasuvalotetaan eli syötetään virheellistä tietoa aiheesta oman tarinan tueksi ja paineen mobilisoimiseksi vastustajaa vastaan, ja kehotetaan levittämään aktiivisesti viestiä
- Sankaritoiminta – käynnistetään toimia, joilla saadaan oma toiminta näyttämään siltä, että sankari tekee kaikkensa yhteisön hyväksi
- Ratkaisu – loppuhuipennus jossa toiminta kulminoituu vastustajan kukistamiseen; välissä kommunikoidaan osavoittoja ja lopulta uhkan väistyminen
- Aplodit – viestitään yleisölle, että vastustajan nujertaminen ja yhteisön pelastaminen on oman sankarillisen toiminnan ansiosta saavutettu lopputulos
Sivuhuomio: Olen itse asiassa tehnyt akateemisella tutkijanuralla tutkimusta (maksuton pdf täällä) asioiden kehystämisestä sankarinarratiiviin, vastaavaa draaman kaarta voi tunnistaa liiketaloudellisen tutkimuksen puolellakin. Erona on vain se, että tieteellisissä tutkimuksissa uhkakuviin ja haasteisiin liittyvät väittämät perustuvat todennettaviin faktoihin, ja sankaritarina kuvaa johtamisen toimia, jolla yritykset näitä haasteita ratkaisevat. Kaasuvalottaminen, olkiukot ja vastarinnan mobilisointi ei tutkimukseen kuulu.
Kirjoitin blogissani 7.2.2022 julkaisun otsikolla Pohjolan liikenteen ilmoitus lopettaa Länsi-Uusimaalla – uhka vai mahdollisuus? Sen taustalla oli 1.2.2022 uutisiin noussut Pohjolan liikenteen ilmoitus, jossa yhtiö kertoi lopettavansa vuoronsa Länsi-Uusimaan alueella 31.5.2022 mennessä. Yritys viesti asiasta melko niukkasanaisesti, mikä antoi tilaa levittää huhuja.
Kuvasin tilannetta blogitekstissäni näin:
”Seuraavaksi alkoi somessa kuohunta, sillä useimmille tieto asiasta tuli Veikkolan Facebook-ryhmän kautta. Monet lukivat uutiset hätäisesti, jolloin huomio kiinnittyi vain raflaavan otsikon ilmaisuun vuorojen lopettamisesta. Tällöin sain itse asiasta tiedon, ja etsin ensinnä uutisen käsiini. Kysehän tässä on todellakin siitä, että Lohjan ja Helsingin välisiä vuoroja operoiva yritys, Pohjolan liikenne, ilmoitti luopuvansa liiketoiminnoistaan Länsi-Uusimaan alueella. Tämä on eri asia kuin se, että alueen joukkoliikenne ajetaan alas.”
(Lihavointi lisätty.)
Päätin siinä jutussa keskittyä asukkaiden kannalta oleellisiin kysymyksiin, ja jätin alla olevat kappaleet pois. Asiasta nousseessa kohussa alkoi olla hieman maalittamisen piirteitä, enkä ollut untuvikkona kuntapolitiikassa laisinkaan valmistautunut sellaiseen. Pohjoinen Kirkkonummi ei ole mikään suuri metropoli, vaan luottamushenkilöt ovat tavallisia mattimeikäläisiä – en ainakaan itse ole mikään julkkis, joka on tottunut saamaan hatemailia. Minulle jo oman naamakuvan laittaminen esitteisiin ja sivuille oli mukavuusrajan ulkopuolella.
En myöskään osannut varautua tilanteeseen, jossa olen myrskyn silmässä kunnan edustajana HSL:n hallituksessa, ratkomassa kaasuvalotettua tilannetta. HSL ei ollut lopettamassa 280-linjaa, ja linja on ELY-keskuksen kilpailuttamaa markkinaehtoista liikennettä.
Kohun laannuttua laitoin tutkijantaitoni käyttöön, ja selvitin, mistä tämä väite linjan 280 alasajosta lähti liikkeelle: aivan yksiselitteisesti huhun laittoi liikkeelle Markus Myllyniemi.
Kuten sanottu, Facebook-julkaisussa raflaavasti väitettiin, että Veikkolan kriittinen bussiyhteys, linja 280, oltaisiin ajamassa alas. Julkaisun kirjoitti Markus Myllyniemi (kuva 1).
Myllyniemi käytti tilannetta taitavasti hyödyksi: ensin hän tiedotti asiasta omin sanoin, kehystämällä tilanteen ympärille vahvan narratiivin akuutista kriisistä. Viesti on taitavasti muotoiltu; se antaa ymmärtää, että hyvin lyhyellä aikavälillä 70% 280-linjan vuoroista lopetetaan kokonaan, ja että 243-linjaa ajateltaisiin vaihtoehtona. Siitä hypätäänkin jo skenaarioon suorien linjojen lopettamisesta Veikkolasta Helsinkiin. Myllyniemi mainitsee 280-linjan olleen HSL:lle edullinen tuottaa, ja vihjaa, että muulla tavoin palvelu olisi niin kallista tuottaa, ettei siihen ole varaa.
Koska Myllyniemi toimii Kirkkonummen kunnanhallituksen edustajana HSL:n yhtymäkokouksessa, ja esittelee itsensä kauppatieteen opiskelijana, hämmästelen hänen tietämyksensä tasoa aiheessa. Kyllä, Myllyniemi käyttää yhtymäkokouksessa kuntamme ääntä omistajaohjauksessa, HSLn ylintä valtaa käyttävässä päätöksentekoelimessä!
Sitten Myllyniemi laittoi bensaa liekkeihin lanseerasi pikavauhtia Facebookin somepostauksen, jossa hän oli aktivoitunut vastustamaan 280-linjan alasajoa, ja kutsui ihmisiä allekirjoittamaan asiaa vastustavaa adressia. Pian yleinen käsitys näytti olevan, että veikkolalaisilta viedään bussiyhteydet Helsinkiin.
Myllyniemi oli ennen postaustaan jo soittanut asian tiimoilta minulle; postauksessa mainitsee epämääräisesti, että on ollut yhteydessä HSLn hallituksen jäseniin, ja sopinut addressista, kun kysyin kenen kanssa on sopinut, hän tarkensi, että on sopimassa…
Pidän hyvin kyseenalaisena, että Myllyniemi soittelisi oman kuntansa HSLH-edustajan ohi muille hallituksen jäsenille – liekö viesteihin lipsahtava monikko näppäilyvirhe? Myllyniemi oli ottanut yhteyttä HSLn hallituksen kokoomuslaiseen puheenjohtajaan Matias Pajulaan, joten minun ohittamista asiassa ei voi perustella sillä, hän olisi halunnut asioida oman puolueensa edustajan kanssa. Pajula oli tiedusteluun vastannut, ettei hallitus käsittele sellaista adressia – eihän linja edes ole HSLn vaan ELY-keskuksen.
Myllyniemi edustaa itse kuntaa HSLn yhtymäkokouksessa, jossa hän siis käyttää äänivaltaa Kirkkonummen kunnanhallituksen linjauksiin sitoutuneena. Tässä roolissa, ja kunnanhallituksen jäsenenä, Myllyniemellä on avainpaikka vaikuttaa liikennöintiin, mutta jostain syystä hänen valintansa on lähteä puuhaamaan addresseja ja nostattaa paniikkia.
Paniikin lietsominen jatkui myös valtakunnallisessa mediassa:
Niin kuin tässä ei olisi riittävästi, Myllyniemi julkaisi Facebookissa Veikkola-ryhmässä 8.4.2022 uuden julkaisun, jossa hän kertoo saaneensa adressiin 2500 nimeä. Julkaisussa lentää taas kuraa HSL:n suuntaan – koska HSL ei ottanut adressia vastaan. Hallituksen puheenjohtaja oli kehottanut puhelimessa olemaan yhteydessä oman kunnan edustajaan, mutta Myllyniemi ei millään tavalla lähestynyt minua addressiasiassa. Kirjaamon tehtävä taas on vastaanottaa organisaatiolle suunnattu posti ja samalla kuitata se vastaanotetuksi. Toisin sanoen Myllyniemi ei edes lähettänyt adressia HSLn kirjaamoon?
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että en pidä tämän tyyppisestä toiminnasta, koska se lietsoo paniikkimielialaa, ja selvästi osa ihmisistä on ollut todella stressaantuneita ja ahdistuneita kokemastaan uhasta. Viestinnän sävy muuttuu aggressiiviseksi, ja työrauha on mennyttä, päätöksiä aletaan hätiköidä, ja yritykset viestiä asiasta muuttuvat tilinteoksi, koska epäilyn kulttuuri varasti näyttämön.
Luottamushenkilön tulee myös pystyä tiimityöhön yli puoluerajojen. Kuntamme joukkoliikenne on konkreettinen asia, jota olen päässyt HSLn hallituksessa kehittämään. Suhtaudun tehtävään vakavasti ja suurella mielenkiinnolla. Asiat eivät tapahdu päivässä, mutta kehitystyötä tehdään periksi antamatta, joko ajan. Politiikka ei saa olla peliä, jossa aiheutetaan sidosryhmille stressiä perättömillä uhkaskenaarioilla, tai ongelmien mittasuhteita valtavasti liioitellen. Tällainen toiminta kuormittaa, ja myös varastaa sidosryhmien työaikaa kuntalaisia aidosti kehittävältä tekemiseltä.
Ottamatta kantaa käsillä olevaan asiaan, olen samaa mieltä kanssasi Markuksen toimintatavoista.
Jo eräissä aiemmissa asioissa olen kiinnittänyt huomiota jopa selkeän läpinäkyvään, mutta kuvaamaasi ikävään toimintatapaan.
Ja olen ajatellut ja ääneenkin sanonut (lähinnä vaimolle ja lähipiirille), että on harmi kun nuori poltiikonalku käyttäytyy noin.
Mutta samalla olen todennut, että on se niin läpinäkyvää, että ei tuohon kai kukaan oikeasti usko.
Ja samalla ihmettelen, että taitaa jotkut ainakin aiemmin olla uskoneet, koska Markus on päässyt kunnallispolitiikassa eteenpäin.
Hämmentävää.
-M-
Paljon kiitoksia kommentistasi! Politiikassa keskustelukulttuuri on ollut hyvin poleemista, eikä se vie asioita eteenpäin. Olen saanut paljon ahdistuneita yhteydenottoja ihmisiltä, joiden arjessa bussiyhteydet ovat välttämättömät. Huonot uutiset kuormittavat asianosaisia aina. Politiikassa fokus täytyy pitää ongelmien ratkaisemisessa, ei niiden paisuttelussa.