Helsingin päätös alentaa omaa maksuosuuttaan HSLssä ei voi olla vaikuttamatta muihin HSL-kuntiin

Yhtymäkokous 29.11.2022; HSLn Hallituksen kokous 13.12.2022

Mistä on kysymys?

Helsingin Sanomat uutisoi 23.12.2022 Helsingin Seudun Liikennettä (HSL) koskevan jutun otsikolla
”Helsinki nappasi itselleen 8 miljoonaa euroa HSL:n budjetista – Nyt enteillään lisää säästöjä joukkoliikenteeseen”.
Alaotsikko kuuluu
”Toimitusjohtaja Mika Nykäsen mukaan sopeutustoimiin on varauduttava.”

Helsingin sanomat, 23.12.2022

Jutun mukaan on noussut ”myrskyisää jälkipyykkiä” Helsingin kaupungin päätöksestä ”ottaa kahdeksan miljoonan euron kuntaosuus pois Helsingin seudun liikenteen HSL:n budjetista”. Jutusta ei käy ilmi, mihin jälkipyykillä viitataan.

Jutussa on kohtia, joista minulla, HSL:n hallituksen jäsenenä, on eriävä käsitys. Lisäksi joidenkin ilmaisujen epätarkkuus jättää tilaa tulkinnoille. Uutisen varassa, tuntematta HSL:n päätöksentekoprosesseja ympäröivää kokonaisuutta, lukija tuskin hahmottaa aiheena olevaa tapahtumakulkua.

Kun uutinen vielä julkaistiin jouluaaton aattona, ei ole yllätys, ettei sen tiimoilta ole käyty enempää keskustelua. Nyt arjen koittaessa uutiseen on kuitenkin syytä palata, sillä HSL:n hallitustyöskentelyssä joudumme kevään painimaan Helsingin päätöksestä seuraavien ongelmien parissa.

Viimehetken budjettimuutos on monella tapaa ongelmallinen

Päätökseen liittyy vakavia ongelmia, joita on tarpeen konkretisoida. Ensi töikseen HSL joutuu selvittämään, miten Helsingin aiheuttama sotku siivotaan. Hallituksen tehtävänä on likainen työ, eli päättää mistä ja miten HSL:n toimintaa asian vuoksi saneerataan.

Koen tehtävän vastenmielisenä, koska se on seurausta Helsingin määrätietoisesta suhmuroinnista vastoin muiden jäsenkuntien etua, ja täysin turha. Tapahtunut on tuskin virhe, koska se olisi voitu estää, jos niin olisi haluttu. Siten päätös ja sen toimeenpano oletettavasti koettelee vahvana alkanutta luottamusta HSLn hallituksessa ja muissa toimielimissä.

Kuntavaaleissa valittuna luottamushenkilönä koen velvollisuudekseni tuoda esiin tähän poikkeukselliseen tapahtumakulkuun liittyvät ongelmat, joita pidän merkittävinä. Jäsenkuntien ohella ongelmat kohdistuvat tietysti HSL:n kaikkein tärkeimpään sidosryhmään – alueen asukkaisiin ja joukkoliikenteen käyttäjiin.

Vaikka teknisesti HSLn hallituksen kokous teki päätöksen yksimielisesti, haluan avata, miksi sekä itse päätös, että tapahtumakulku sen ympärillä, eivät mahdu poliittiseen arvomaailmaani. Lisäksi konkretisoin, miten olen itse yrittänyt puuttua asiaan mm. käyttämällä puheenvuoron yhtymäkokouksessa, sekä tekemällä asiaan liittyvän vastaehdotuksen HSL:n hallituksen kokouksessa. Toimenpiteeni eivät valitettavasti johtaneet asian tarkempaan selvittämiseen.

Asiaa koskevan pöytäkirjan yhteydessä mainitaan, että koska hallituksen päätös on luonteeltaan toimeenpaneva, ei päätöksestä voi valittaa. Se ei kuitenkaan estä korjaamasta tilannetta uudella päätöksellä, joka korvaa aiemman. Jos taas todetaan päätöksen tapahtuneen virheellisesti, on päätös kumottava ja käsiteltävä uudelleen; korjausmenettelyn käynnistäminen ei edellytä valitusta, vaan viranomaisen on toimittava aloitteellisesti.

”Budjettitekninen säätö” vastaan todellisuus

Olen väitellyt tohtoriksi tuotantotaloudesta, erikoistuen palveluoperaatioiden johtamiseen ja kehittämiseen, josta olen tehnyt monipuolisesti tutkimusta noin 20 vuoden ajan. Tämän tietotaidon pohjalta pidän mahdottomana ongelmien rajaamista niin, että vaikutukset eivät eskaloituisi millään tavalla muiden kuntien puolelle.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen HS:n jutun tekstiä taustatietojeni valossa. Asiantuntijataustani vuoksi muodostan tilannekuvan tuotantotalouden perspektiivistä. Minulla ei ole kompetenssia syventyä juridiikkaan, hallintotieteeseen tai rahoitukseen liittyviin erityiskysymyksiin, vaikka pidän näiden tarkastelua asian kannalta tarpeellisena. Näkökulmani kannalta esimerkiksi virheen, vahingon, erehdyksen, huolimattomuuden tai rikkeen semanttiset erot ovat epäolennaisia, jos niiden teknistaloudellinen seuraus on sama.

Ei kuitenkaan tarvitse olla liiketalouden asiantuntija ymmärtääkseen, ettei kyseessä ole pelkkä budjettitekninen nollasummapeli, jossa päätöksen vaikutuksen rajataan Helsinkiin. Havainnollistan seuraavaksi konkreettisten esimerkkien kautta, miksi negatiivisten seurausten rajaaminen Helsinkiin on käytännössä mahdotonta, ja ongelmien eskaloituminen odotettavissa.

Jos rajua karsintaa tehdään A-vyöhykkeellä, vaikuttaa se kaikkien alueella matkustavien palvelutasoon. Kun Espoossa C-vyöhykkeellä asuvan työmatka vaikeutuu ja hän siirtyy käyttämään omaa autoa päästäkseen työpaikalleen A-vyöhykkeellä, Espoo menettää hänen ABC-lipustaan saamansa myyntitulon. Kun Espoo ei voi omaa liikennettään samassa tahdissa saneerata, on Espoon paikattava tämä menetetty myynti suuremmalla subventiolla kuntaosuudessa.

Kun lipunmyynti laskee eri vyöhykkeillä, tämä puuttuva myynti rahoitetaan subventiolla. Jos Helsinki livistää maksamasta omaa sitovaa kuntaosuuttaan täysimääräisenä, on absurdia olettaa Helsingin kompensoivan lipputulomenetyksiä naapurikunnilleen.

HSL:n tavoitteena on kuntakohtaisesti pyrkiä noin 50% subventiotasoon. Pandemia ja energiakriisi ovat nostaneet subventiotasoa ylemmäs viime vuosina, mutta HSL:n hallituksen työskentely perustuu strategiaan, joka tähtää HSL:n talouden tasapainotukseen, matkustajavolyymin palauttamiseen ja kasvattamiseen, entistä sujuvampaan ja ympäristöystävälliseen liikkumiseen.

Kaikki jäsenkunnat yhtymäkokouksessa, Helsinki mukaan lukien, ovat tämän strategian hyväksyneet ja siten siihen omistajina sitoutuneet. Yhtymäkokous on myös siinä yhteydessä ohjeistanut HSLn hallitusta erityisesti pyrkimään kuntaosuuksissa kohti 50% subventiotasoa. Helsingin päätöksen jälkeen tämä huolellinen ja määrätietoinen strateginen työ voidaan heittää roskakoriin.

Mikä on summan mittaluokka? Karkeasti, kahdeksan miljoonan budjetti vastaa suunnilleen kotikuntani Kirkkonummen koko HSL-kustannusta vuosittain. Helsinki voisi ehkä säästää tuon summan rahaa lakkauttamalla jostakin kaupunginosassata kaiken liikenteen vuodeksi?

Ongelmana kuitenkin on, että iso osa tästä leikkauksesta koskee vuotta 2022, joka siis on jo takana. Vuodelle 2022 tehdyn 5 miljoonan karsiminen vaatisi siis aikakoneen. Myös 3 miljoonan karsimisella ensi vuoden osalta on kiire, sillä HSLn liikenne on kilpailutettua, eikä liikennettä voida karsia ilman sanktioita, jos sopimuksiin kuuluva normaali joustovara on jo tiristetty.

Jos tehdyt karsinnat laskevat lipunmyyntiä, menettää HSL matkustajia koko alueella. Kuten pandemiasta olemme oppineet, matkustajat kaikkoavat nopeasti, mutta palaavat hyvin hitaasti. Tämä vaikuttaa koko HSLn tulokseen. Kuntaosuuksien mahdollisesti noustessa joutuvat muut kunnat tekemään sopeuttamistoimia pitämään oman kuntaosuutensa budjettinsa raameissa.

HSL:n infrakorvausjärjestelmä, jota olen itsekin aiemmin kritisoinut, eskaloi ongelman kertausvaikutuksia. Vaikka kaikki saneeraus onnistuttaisiin rajaamaan Helsingin puolelle, se laskee helsinkiläisten matkustusta. Matkoista iso osa suuntautuu muiden kuntien ja vyöhykkeiden puolelle. Jos helsinkiläisten matkustus muissa kunnissa laskee, laskee myös näille kunnille matkustajavolyymien perusteella maksetut infrakorvaukset. Toki on huomattava infran olevan tiheintä Helsingissä, joten leikkaamalla palvelujaan Helsinki on todennäköisesti infrakorvauksien osalta suurin häviäjä.

Jos HSL joutuisi rahoittamaan toimintaansa ottamalla lisää lainaa, sen kustannukset tuntuvat koko kuntayhtymässä. Kaikille yhteisiä kustannuksia ovat IT-järjestelmät, HSLn oma henkilöstö, markkinointi, jne. Mikäli nyt kohdennetaan saneeraus Helsinkiin, on vaikutuksia tarkasteltava läpinäkyvästi yleiskustannustenkin osalta. Jos – hypoteettisesti – käytännön toimenpiteet voitaisiinkin rajata Helsinkiin, kustannuslaskennan työkaluja ei ole suunniteltu tämän tyyppiseen vaikutusten kohdentamiseen.

Onko näin mittava karsinta ylipäätään mahdollinen toteuttaa? HSL:n hallitus on työstänyt kaudellaan tuottavuusohjelmaa, ja jo sen edellyttämät säästötoimenpiteet ovat osoittautuneet kivuliaiksi. Päätöksen edellyttämä saneeraus tulee näiden toimenpiteiden päälle.

Kuntatalouden hallinta edellyttää mahdollisimman hyvää ennustettavuutta. Liikenne on ympäristö, jossa monien tekijöiden vaikutus tekee ennustamisesta vaikeaa juuri nyt. Pandemian, sodan, ja energiakriisin vaikutukset HSLn toimintaympäristöön sekä sodan seurauksena kiihtynyt inflaatio ovat pakottaneet korjaamaan talousennusteita moneen kertaan.

Emme voi kuitenkaan alkaa laatimaan ennusteita siitä, minkä verran laskustaan kukin kuntayhtymän osakas päättää maksaa. Jos Helsingin hallinto ei ole ajoissa huolehtinut säästötoimista, joilla se sopeuttaa joukkoliikennekustannuksensa asettamiinsa budjettiraameihin, on jossakin tehty virhe. Kaikki kunnat ovat aivan samassa tilanteessa budjettiraamiensa paukkuessa, mutta muut jäsenkunnat ovat etsineet säästöjä omassa liikenteessään, tasapainottavat omaa budjettiaan tinkimällä jostakin muusta, käyttävät ylijäämiään, tai viimeisenä keinona turvautuvat lainarahaan.

HSL:n toimintaa ohjaa omistajakuntien tekemä perussopimus

Uutisen kriittinen tarkastelu edellyttää monimutkaisen kontekstin tuntemusta. HSL on pääkaupunkiseudun kuntien omistama kuntayhtymä, jonka olemassaolon tarkoitus on huolehtia seudun joukkoliikenteen suunnittelusta ja järjestämisestä kokonaisuutena (https://www.hsl.fi/hsl/hsl-organisaationa). Perustamalla HSLn kunnat ovat keskittäneet toiminnan varmistaakseen sujuvuuden, asiantuntemuksen ja skaalaedut.

Kuntayhtymän toiminta perustuu päätöksentekomekanismeihin, jotka on kuvattu sen perussopimuksessa ja siitä johdetussa hallintosäännössä (ks. https://www.hsl.fi/hsl/hsl-organisaationa/paatoksenteko). Näiden yläpuolella asioita säätelee mm. kuntalaki, jossa myös kuntayhtymästä säädetään. Eri toimielimien vastuut ja velvollisuudet on määritelty selkeästi, mutta tavanomaisesta käsittelytavasta poikettiin tämän päätöksen yhteydessä.

(Tuntuisi luontevalta käyttää ilmaisua ennennäkemättömällä tavalla, mutta ilmaisu ei antaisi oikeaa kuvaa, koska toimin ensimmäistä kauttani HSLn hallituksessa. Olen siten seurannut päätöksentekoa vasta 9/2021 lähtien.)

HSLssä hallitus ohjaa ja valvoo johdon toimintaa, mukaan lukien laillisuutta. Hallituksessa on 14 jäsentä, joilla nimetyt varajäsenet. Äänivalta ja hallituspaikkojen jakautuminen perustuu paitsi kuntavaalien tulokseen kussakin kunnassa, myös kuntien pääomaosuuksiin HSLssä. Näin ollen hallituksessa kaikilla kunnilla ei ole varsinaista jäsentä, ja pienimpiä kuntia edustaa vain asiantuntijajäsen. Hallituksen toimintaa valvoo ja ylintä päätösvaltaa käyttää yhtymäkokous, jossa kaikilla osakaskunnilla on edustaja, joka käyttää omistajakuntien peruspääomaosuuteen HSL:ssä suhteutettua äänimäärää. Paikkojen ja äänten tarkempi jakautuminen käy ilmi laatimastani taulukosta ohessa.

---

Taulukko: HSL:n toimielinten kokoonpano 2021-2024 kaudella.

Kunta	Yhtymä-kokous Äänimäärä kaikkien ollessa paikalla	Kuntien hallitus-paikat jäsen (varajäsen)	KOK	VIHR	SDP	PERUS	RKP	VAS	Asian-tuntija-jäsenet (puhe-oikeus
Helsinki	49,7% pj	7 (6) pj + vpj	2 (2) pj	1 (1) vpj	1*	1 (2)*	1*	1 (1)	(1)
Espoo	21,5%	3 (3)	1 (1)	1*	1 (1)		(1)*		(1)
Vantaa	17,2%	3 (2)	1*	1 (1)	(1)	1*			(1)
Kirkkonummi	3,1%	1	1*						(1)
Tuusula	3,0%	(1)	(1)*						(1)
Kerava	2,8%	(1)	(1)*						(1)
Sipoo	1,6%	–							(1)
Kauniainen	0,7%	–							(1)
Siuntio	0,5%	–							(1)
Yhteensä		14	5	3	2	2	1	2	(9)

---

Luottamus johtoryhmään ja puheenjohtajiin asioiden valmistelun osalta on keskeistä, sillä hallitus koostuu luottamushenkilöistä ja kussakin kunnassa valinta perustuu kuntavaalien tulokseen. Toimitusjohtaja yhdessä johtoryhmän kanssa valmistelee hallituksen kokouksissa päätettävät asiat.

Työskentelyä pohjustetaan iltakouluissa, joissa hallitus ja asiantuntijajäsenet pääsevät etukäteen perehtymään päätettäviin asiakokonaisuuksiin sekä keskustelemaan linjauksista. Asioiden ennakkovalmistelun tyyli riippuu paljon asian luonteesta. Esimerkiksi strategian eri versioita työstettiin usean viikonloppuseminaarin aikana. Jotkin päätökset ovat operatiivisempia, eikä niitä ole tarpeen valmistella iltakoulussa, vaan riittää että puheenjohtajisto käy esityslistan läpi ryhmänsä kanssa.

Yhtymäkokous kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa ja käyttää siis ylintä valtaa kuntayhtymässä. Yhtymäkokoukseen tulevat asiat valmistelee hallitus, eli hallitus muodostaa kantansa asiaan ensin ja yhtymäkokous tekee esitysten pohjalta päätöksen. Näin yhtymäkokous myös valvoo hallituksen toimintaa. Kuluneella hallituskaudella kaikki muu päätöksenteko on noudattanut tätä työjärjestystä. Tarkastellaan seuraavaksi, mistä poikkeuksessa on kysymys.

Yllättävä budjettimuutos marraskuun yhtymäkokouksessa

Yhtymäkokous teki 29.11.2022 § 15 kohdalla hyvin poikkeuksellisen päätöksen, jossa Helsinki Vantaan tuella alensi omaa maksuosuuttaan vuosien 2022 (sic) ja 2023 osalta yhteensä noin 8 miljoonaa euroa.

Tämä tuli kuntayhtymän muille jäsenkunnille niin sanotusti puskista, lukuun ottamatta Vantaata, joka konsernijaostossaan oli käsitellyt ja hyväksynyt Helsingin pyynnön tukea Helsingin ehdotusta. Kuitenkin se, mitä yhtymäkokouksessa esitettiin ja päätettiin, oli hyvin merkittävällä tavalla eri asia.

Etukäteen Helsinki pyysi Vantaan tukea esitykselleen, jossa Helsinki käyttäisi HSLn maksuosuuksista kertyneitä ylijäämiä etukäteen paikkaamaan eroa tilannepäivitetyn talousarvion ja oman Helsingin sisäisen budjettiraamin välistä erotusta. Vantaan konsernijaos katsoi voivansa tukea Helsinkiä, mikäli toimenpide ei vaaranna Helsingin maksukykyä. Tässä päätöksessä ei ole Vantaan osalta mitään moittimista; toiminta noudattaisi perussopimusta. Helsinki olisi saanut vastaavan tuen kaikista kunnista, jos se olisi sellaista pyytänyt.

HSLn perussopimuksen mukaan kaikilla jäsenkunnilla on oikeus ja mahdollisuus käyttää tuleville vuosille jyvitettyjä ylijäämiä ennakkoon maksaakseen alijäämiä silloin kun niitä kertyy. Kuntaosuuden suuruus perustuu talousarvioon, joka laaditaan realistisesti, ja jonka mukaan osuutta peritään kunnilta. Lopullinen toteutunut kuntaosuus voidaan vahvistaa tilikauden päättymisen jälkeen. Jos toteuma jää maksetun kuntaosuuden alle, jaetaan kerätty ylijäämä kolmelle seuraavalle kolmelle vuodelle. Se otetaan seuraavassa talousarviossa huomioon, eli ylijäämää vähennetään seuraavana vuonna. Jotta talous pysyisi tasapainossa ja kunnat olisivat varautuneet reaalielämän joustoihin, puskuri jaetaan kolmelle vuodelle. Näin ollen sellaisessa tilanteessa, kun HSLn kustannus nousisi kunnan budjetoimaa suuremmaksi, ja kunnan pitäisi maksaa lisää, voi kyseinen kunta päättää tyhjentää pajatson eli käyttää kertyneen ylijäämänsä kerralla.

Kokouksessa Helsingin valmistelema pohjaehdotus ei kuitenkaan koskenut kertyneiden ylijäämien käyttöä, vaan Helsinki yksipuolisesti alensi omaa sitovaa maksuosuuttaan, jonka osuus määräytyy siis kaikille kuntayhtymässä mukana oleville kunnille HSLn perussopimuksen mukaisesti – josta yhtymäkokous 29.11.2022 päätti poiketa Helsingin hyväksi.

Asian käsittely herätti yhtymäkokouksessa närkästystä, mutta Helsingin ääniosuus on yli 49%, ja käytännössä Helsingille riittää, että se saa yhden liittolaisen kannattamaan ehdotustaan – vaikka kuinka pienen. Helsinki osallistui äänestykseen, jossa ilman mitään valmistelua alennettiin sen omaa sitovaa maksuosuutta – eturistiriitaa ei tarvitse etsiä suurennuslasilla.

Päätöksentekoprosessin irvokkuutta lisää se, että §15 edellisessä kohdassa kuntayhtymä hyväksyi Espoon saamien infrakorvausten alentamisen, koska infrakorvausten määrä perustuu perussopimukseen. Espoo saa ennakoitua vähemmän infrakorvauksia mm. Länsi-Metron jatkon liikennöinnin aloittamisen viivästymisen takia.

Yhtymäkokouksen pöytäkirja ei anna täysin ymmärrettävää kokonaiskuvaa tämän kokouksen kulusta, vaikka se on eittämättä laadittu teknisesti oikein. Tämä johtuu siitä, että kun Helsingin lisäysehdotusta alettiin käsitellä, käynnistyi aiheesta vilkas keskustelu. Käytin itse tässä kohtaa puheenvuoron huomauttaakseni, ettei päätös koske ylijäämiä. Lisäksi ilmaisin kokouksen chatissa huoleni menettelyn laillisuudesta.

Muiden kuntien vastustus johti siihen, että yhtymäkokous äänesti ensin esityksen pöydälle jättämisestä Kirkkonummen edustajan Markus Myllyniemen (Vihr.) aloitteesta. En voi tietenkään tätä keskustelua julkisesti referoida. On kuitenkin huomattava, että pöytäämisäänestyksen takana ei ollut kriitiikki HSLn hallituksen valmistelemaa esitystä kohtaan, vaan Helsingin yhtymäkokoukseen tuoma ehdotus poiketa tästä hallituksen valmistelemasta ehdotuksesta.

Yhtymäkokous äänesti pöytäämisestä ja päätti käsitellä asian. Sen jälkeen yhtymäkokous äänesti Helsingin valmistelemasta maksuosuuttaan alentavasta ehdotuksesta. Vantaa pysyi edelleen Helsingin takana kaikkien muiden HSL-kuntien äänestäessä vastaan, jolloin pohjaehdotus voitti.

Koska äänestys pöytäämisestä suoritetaan tietysti ennen asian varsinaista käsittelyä, on pöytäkirjan kuvaus teknisesti oikein ja raportoi kokouksen keskustelun sisältöä jälkimmäisen äänestyksen yhteydessä. Se, mikä pöytäkirjasta välittyy huonosti, on keskusteluissa esiintuotu syy pöytäämisehdotukseen.

Kyse oli nimenomaisesti Helsingin tekemästä muutosehdotuksesta talous- ja toimintasuunnitelmaan. Ennakkotieto asiasta näytti tavoittaneen ainoastaan Vantaan; muiden kuntien saama ennakkotieto oli ilmeisesti kyseinen päätösehdotus esityslistassa.

Näin Helsinki harhautti ja taklasi

HS:n jutun mukaan Helsingin konsernijaos päätti kokouksessaan asiasta yksimielisesti, ja osallistuneet pitivät päätöstä lähinnä kirjanpidollisena. HS on haastatellut juttuun apulaispormestari Daniel Sazonovia, joka arvostelee HSLn erikoista tulkintaa asiasta, ja viittaa tietoonsa Helsingille kahdelta vuodelta kertyneistä ylijäämistä, n. 31 miljoonaa euroa. Näin ollen ylijäämää jäisi vielä n. 23 miljoonaa euroa.

Mielestäni Sazonov tulkitsee asiaa erikoisesti, koska kysehän ei ole Helsingille kertyneistä ylijäämistä, vaan perussopimuksen mukaisesta sitovasta osuudesta, jota Helsinki Vantaan tuella laski. Olin läsnä yhtymäkokouksessa ja lisäksi olen vertaillut asiaan liittyviä dokumentteja. Hallitustyöskentelyn yhteydessä kuullut ”meriselitykset” eivät vakuuta minua siitä, että kyse olisi Helsingin osalta vahingosta tai teknisestä virheestä.

Vantaan osalta virhe on mahdollinen, sillä Vantaan ja Helsingin konsernijaoston pöytäkirjat antavat aiheesta eri kuvan. Helsingin laatimien tekstien muoto on kirurgisen tarkkaa juuri sen olennaisen kysymyksen osalta: onko kyse sitovasta kuntaosuudesta vai ylijäämästä. Vantaan konsernijaoston kanta perustui lähtötietoihin, joita Helsinki ilmeisesti muutti myöhemmin. En tiedä millaiset reunaehdot edustajan toimivaltaa yhtymäkokouksessa säätelevät, ja olisiko edustaja voinut kantaansa muuttaa.

Mielestäni asiaan liittyy epäselvyyttä siitä, kuinka paljon etukäteen HSLn toimielinten ylin johto tiesi asiasta. HS:n jutun mukaan ”Helsingin konsernijaosto oli päättänyt kahdeksan miljoonan euron tuloutusvaatimuksesta päivää ennen HSL:n yhtymäkokousta.” Jutussa varapuheenjohtaja Pekka Sauri kuvaa raskauttavana toimintatapaa, jossa edes puheenjohtajistolle ei kerrottu asiasta ennakkoon.

Olen samaa mieltä, menettely asiassa on paheksuttavaa. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että tässä on kyse kahdesta asiasta. Prosessista pöyristyneenä pitäisi vielä jaksaa se varsinainen pihvi; tarkastella tehtyä päätöstä, johon Helsinki manööverillään pyrki, ja onko se myös päätöksenä asiallinen. Eihän ole sanottua, että huonosta prosessista seuraisi automaattisesti huono päätös.

Tunnemme kaikki vanhan sanonnan, jonka mukaan lapsi menee pesuveden mukana. Toimintatapa on tässä se pesuvesi, lapsi on 8 miljoonaa euroa ja sen seuraukset HSLn toiminnalle ja muille jäsenkunnille. HS:n juttu kaipaa täsmennyksiä molempien osalta.

HS:n jutusta saa kuvan, että hallituksen puheenjohtajalla Matias Pajula ei olisi saanut tietoa asiasta ennen kokousta. Käsitykseni yhtymäkokouksen perusteella on, että myös Pajula sai tiedon asiasta kokousta edeltävänä päivänä. Kirjoitin erittäin tarkan raportin tapahtumista tuolloin; tämä luottamuksellinen selonteko on dokumentoitu ja sen aikaleima on klo 12 – kirjoitin sen välittömästi yhtymäkokouksen jälkeen. Hän siis ehkä yllättyi jo päivää aiemmin?

HS:n jutun mukaan myös helsinkiläisellä hallituksen jäsen Elina Kauppilalla oli ennakkoaavistus asiasta: ”Toisin kuin monet muut HSL:n hallituksen jäsenet, Kauppila osasi odottaa Helsingin yhtymäkokousedustajan vaatimusta.”

Itse tulkitsin muiden yhtymäkokouksessa läsnä olleiden hallituksen jäsenten vaikuttaneen aidosti yllättyneiltä. Pidän valitettavana, että valtaosaa hallituksen jäsenistä ei informoitu asiasta etukäteen. Hallitus kokoontui juuri ennen yhtymäkokousta, joten viimeistään siellä olisi ollut mahdollista nostaa asia esiin. Hallituksen jäsenillä on yhtymäkokouksessa läsnäolo-oikeus, ei äänioikeutta.

Muista kunnista oli etukäteen informoitu Vantaan konsernijaostoa, mikä ilmenee myös heidän pöytäkirjastaan. Kokouksen aikana ei ilmennyt, että Helsinki olisi muita kuntia lähestynyt, mutta koska käytössäni ei ole asiaa tukevaa lähdemateriaalia, en voi sellaisia johtopäätöksiä tehdä. Minun käytössäni ei ole muuta dataa kuin edellä mainittujen Helsinkiä ja Vantaata koskevien konsernijaoksen pöytäkirjat, joissa asiaa mainitaan käsitellyn, ja jotka löytyivät netistä.

Minulla ei ole myöskään tietoa siitä, miten kukin kunta valitsee edustajansa yhtymäkokoukseen, ja onko asioiden käsittely organisoitu kaikissa kunnissa samalla tavalla. Oman kuntani edustaja HSL:n yhtymäkokouksessa on kunnanhallituksen jäsen. Tietääkseni ainakaan sitä reittiä ei Helsinki lähestynyt kuntaamme asiassa.

Vastaesitys ja jälkipyykki hallituksen kokouksessa

Helsingin yhtymäkokouksessa orkestroimasta farssista on kuultu vasta alkusoitto. Toistan selkeyden vuoksi; yhtymäkokous käyttää kuntayhtymässä ylintä päätäntävaltaa. Tämän marssijärjestyksen vuoksi näyttää olevan laajaa epätietoisuutta eri toimijoiden kesken, mitä vastuita ja velvollisuuksia kuntayhtymän eri toimielimillä on, ja mitä hallitus voi ongelmalle tehdä (tai voiko se tehdä mitään).

HSL:n hallituksen kokouksessa 13.12.2022 käsiteltiin §132 osalta yhtymäkokouksessa 29.11.2022 tehtyjen päätösten lainmukaisuus ja toimeenpano. Tein hallituksen jäsenenä vastaehdotuksen, jossa seikkaperäisesti perustelin, miksi hallituksen ei pitäisi päättää kaikilta osin hyväksyä ja toimeenpanna yhtymäkokouksen päätöksiä.

Perustelin kattavasti, miksi pohjaesityksen hyväksyminen on ristiriidassa hallituksen tehtävistä hallintosäännössä säädetyn kanssa, ja ristiriitainen perussopimuksessa säädetyn kanssa. Katsoin, etten tekemieni havaintojen takia voi hyväksyä päätöstä, jossa todetaan että ”29.11.2022 pidetyn yhtymäkokouksen päätökset ovat syntyneet lainmukaisessa järjestyksessä, eivät mene yhtymäkokouksen toimivaltaa ulommaksi eivätkä muutoinkaan ole lainvastaisia”. (Kursiivi lisätty.)

Koska vastaehdotuksestani tulee pöytäkirjaan vain lyhyt tiivistelmä, julkaisen tekemäni ehdotuksen perusteluineen tässä kokonaisuudessaan – yhtä korjausta lukuun ottamatta.

Ehdotuksessa ollut perustelu B3 viittasi aiheen tiimoilta iltakoulussa käytyyn keskusteluun. Iltakoulujen keskustelut ovat luottamuksellisia, ja kun vastaehdotukseni käsittelyssä tästä minulle huomautettiin, pyysin luonnollisesti poistamaan tämän yksityiskohdan vastaehdotuksestani ja pöytäkirjasta. Kömmähdykseni oli tahaton (tutkijataustan vuoksi lähteeseen viittaaminen ja perustelujen täsmällisyys on verissä).

Tämän kohdan poistaminen ei tee tyhjäksi muita ehdotukseni taustalla olevia perusteluja. Kyseisen kohdan sisältö oli kuitenkin laillisuuden tarkastelun kannalta erittäin olennainen. Jos päätöksenteossa on osoitettavissa virhe, on päätös kumottava.

---

Alla oleva teksti on suora kopio tekemästäni ehdotuksesta, pois lukien perustelu B3. Koska teksti viittailee aiempiin pöytäkirjoihin ja kokousasioihin, helpotan lukemista lihavoimalla avainkohtia.

132.1 Vastaesitys Brax (Brax Saara)

Hallitus päättää

a) todeta, että 29.11.2022 pidetyn yhtymäkokouksen päätökset ovat, lukuunottamatta kohtaa § 15 Vuoden 2022 talousarvion muuttaminen 214/02.02.00.00/2021, kohta C, syntyneet lainmukaisessa järjestyksessä, eivät mene yhtymäkokouksen toimivaltaa ulommaksi eivätkä muutoinkaan ole lainvastaisia.

b) todeta, että § 15 Vuoden 2022 talousarvion muuttaminen, kohta C, käsiteltiin poiketen perussopimuksen ja hallintosäännön asettamista linjauksista, sekä HSLn hallitustyöskentelyn ja yhtymäkokouksen normaaleista työtavoista, eikä HSLn hallitus voi asiaa koskevien tietojensa perusteella, havaittuaan menettelyssä tapahtuneita virheitä (ks. perustelut), vahvistaa kyseisen kohdan syntyneen lainmukaisessa järjestyksessä, pysyvän yhtymäkokouksen toimivallan piirissä, tai olevan muutoinkaan lainvastainen. Perustelut: B0) Hallintosäännössä määrätään talouden johtamisesta seuraavaa:   ”19 § Talousarvion muutokset Toiminnassa ja taloudenhoidossa on noudatettava talousarviota. Siihen tehtävistä muutoksista päättää yhtymäkokous. Talousarvioon tehtävät muutokset on esitettävä yhtymäkokoukselle talousarviovuoden aikana. Talousarviovuoden jälkeen muutoksia voidaan käsitellä vain poikkeustapauksissa. Tilinpäätöksen allekirjoittamisen jälkeen talousarvion muutosehdotusta ei voida enää tehdä. Määrärahan muutosesityksessä on selvitettävä myös muutoksen vaikutus toiminnallisiin tavoitteisiin ja tuloarvioihin. Vastaavasti toiminnallisia tavoitteita tai tuloarvioita koskevassa muutosesityksessä on selvitettävä muutoksen vaikutus määrärahoihin.”   Muutoksen vaikutuksia sekä toiminnallisesti että taloudellisesti ei selvitetty yhtymäkokouksessa. B1) Vantaan konsernijaoksen pöytäkirjassa VD/12780/00.01.05.03/2021 todetaan seuraavaa:   ”Ennustettu ylijäämä vuodelta 2022 ja vaikutus kuntaosuuksiin HSL:n viimeisimmän osavuosikatsauksen mukaan HSL kuntien ylijäämä vuodelta 2022 tulisi olemaan noin 65,2 milj. euroa. Helsingin kaupunki on ilmoittanut, että se tullee esittämään Helsingin vuoden 2022 kuntaosuuden pienentämistä noin 8 milj. eurolla tasosta 201,6 milj. euroa, hyödyntämällä kuntakohtaista kertynyttä/kertyvää ylijäämää. Esitystä ei ole syytä vastustaa edellyttäen, ettei muutos vaaranna HSL maksukykyä. Vantaan osalta ei ole tarvetta esittää vastaavaa, koska Vantaalla kirjataan jo nyt tulosvaikutteisesti vuosittainen kuntaosuus sekä syntyvä yli-/alijäämä. Näin ollen ylijäämän käytöllä ei olisi Vantaalle tulosvaikutusta.”   Vantaa on siten päättänyt kannattaa Helsingin muutosesitystä. Kuitenkin Helsingin tekemä esitys koskee Helsingin kuntaosuuden laskemista eikä ylijäämien käyttöä, ja kyseessä on hyvin erilaiset toimenpiteet. Ylijäämien käyttö ei edellytä leikkauksia ja perussopimuksen valossa kunnilla on siihen oikeus. Kuntaosuuden laskeminen sen sijaan edellyttää merkittävästi sopeutustoimenpiteitä, joiden vaikutus on dramaattinen, eikä sen vaikutusta voida rajata vain Helsinkiin, vaikka sopeutustoimet ja karsiminen tehdään Helsingin puolella. Vantaalle on siis toimitettu ristiriitaista tietoa ehdotuksesta.   B2) HSLn hallituksella on valmisteluvastuu laajojen ja kauaskantoisten päätösten valmistelusta, johtamisesta, ja valvonnasta. Noin 8 miljoonan euron sopeutus karsimalla liikennettä on laaja ja kauaskantoinen muutos, jota toimitusjohtaja Nykänen laajasti kuvaili yhtymäkokouksessa.   B3) POISTETTU   B4) Yhtymäkokous sitoutuu hallituksen valmistelemaan strategiaan ja talous- ja toimintasuunnitelmaan (perussopimus ja hallintosääntö). Yhtymäkokous on hyväksynyt em. johtamisen viitekehykset. Tehty päätös, joka johtaa merkittäviin sopeutuksiin, tekee merkittäviltä osin tyhjäksi strategian tavoitteet parantaa HSLn taloutta kestävällä tavalla ja tavoittaa matkustajat taas käyttämään palveluja.   B5) Päätöksen vaikutuksia koko seutukuntien tasolla ei voida taata, eikä päätös siten ole vain Helsinkiä koskeva tekninen päätös.

c) todeta, että yhtymäkokouksen 29.11.2022 § 15 Vuoden 2022 talousarvion muuttaminen, kohta C osalta käsittelyssä todetaan tapahtuneen menettelyvirheitä, joista johtuen todetaan päätöksen olevan lainvastainen hallintolain nojalla. Perustelut: Hallintolain (6.6.2003/434) 8 luvussa säädetään päätöksessä olevan virheen korjaamisesta. Hallintolain 50 §:n mukaisesti viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe. Hallintolain 52 §:n mukaan viranomainen käsittelee korjaamisasian omasta aloitteestaan viiden vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä. Korjaaminen edellyttää, että asia käsitellään uudelleen ja asiassa annetaan uusi päätös. Korjaamisesta tehdään myös merkintä alkuperäiseen päätökseen.

d) että havaittujen menettelytapavirheiden takia päätös yhtymäkokouksen 29.11.2022 § 15 Vuoden 2022 talousarvion muuttaminen, kohta C perutaan ja päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

e) panna 29.11.2022 pidetyn yhtymäkokouksen päätökset täytäntöön muilta osin, poislukien § 15 Vuoden 2022 talousarvion muuttaminen, kohta C.

f) saattaa yhtymäkokoukselle tiedoksi edellyttävänsä yhtymäkokouksen muutosesitysten ja päätösehdotusten valmistelussa noudatettavan huolellisuutta, ja varmistettavan, että päätökset ovat sisällöltään ja käsittelytavoiltaan lainmukaisia, noudattavat HSLn kuntayhtymän perusssopimusta ja hallintosääntöä. Hallitus muistuttaa yhtymäkokousta siitä, että vaikka yhtymäkokous edustaa ylintä päätäntävaltaa kuntayhtymässä, kaikkia toimielimiä sitova hallintosäännön ja perussopimuksen mukainen työjärjestys ja se, että noudatetaan hallituksen kehittämää ja yhtymäkokouksen vahvistamaa strategiaa sekä talous- ja toimintasuunnitelmaa.

---

Kaikki hallituksen jäsenet halusivat osallistua keskusteluun vilkkaasti. Jouduin puheenvuoroani odottamaan hyvän tovin ja käyty keskustelu nuiji ehdotustani nurin ennen kuin olin päässyt sitä edes esittelemään. Ehdotustani ei voinut kannattaa ennen kuin olin saanut puheenvuoron, jossa ehdotukseni esittelen. Kun alettiin keskustella siitä, ettei keskustelua tarvitse jatkaa, jouduin pyytämään kannatusta ehdotukselleni. Jos ehdotus raukeaa, ei sitä käsitellä, jolloin ei myöskään keskustella.

Esitellessäni ehdotukseni puheenvuoroni pituus sai moitteita, vaikka tiivistin kirjoittamani tekstin pääpointit. Huomioiden kysymyksessä olevan asian mittasuhteet, on sen verran aikaa oltava. Varsinkin kun ennen ja jälkeen puheenvuoroni riitti aikaa ruotia, onko ehdotustani soveliasta käsitellä.

Keskustelun käydessä kiivaimmillaan Teamsissa kädennostotoiminnolla ilmaistut puheenvuoropyynnöt katosivat kaikilta. Vahinkoja sattuu, mutta sen osuminen koko hallituskauden kuumimpaan keskusteluun on melkoinen sattuma.

Lopulta ylin johto vakuutti hallitukselle päätöksen olevan laillinen, ja puheenjohtaja tiedusteli, haluanko tämän valossa vetää ehdotukseni pois. Ehdotukseni saama kannatus peruttiin, jotta voisin näin toimia. En kuitenkaan ollut halukas ehdotustani vetämään pois (jolloin siitä ei jäisi merkintää pöytäkirjaan), ja varmistin, että ehdotuksestani jää merkintä pöytäkirjaan.

Käsittely päättyi siihen, että ehdotukseni raukesi kannattamattomana ja siten pohjaehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. En siinä tilanteessa nähnyt tarpeelliseksi erikseen kirjauttaa eriävää mielipidettä, kun tieto vastaesityksestäni kuitenkin löytyy pöytäkirjasta.

Asiaa jälkikäteen tutkiessani ilmeni, että lakiteknisesti minun olisi pitänyt vielä erikseen kirjata eriävä mielipide.

Kuntalaki, 106 § Eriävä mielipide ”Päätöksentekoon osallistuneella, jos hän on tehnyt vastaehdotuksen tai äänestänyt päätöstä vastaan, sekä asian esittelijällä, jos päätös poikkeaa päätösehdotuksesta, on oikeus ilmoittaa päätöksestä eriävä mielipide. Ilmoitus on tehtävä heti, kun päätös on tehty. Ennen pöytäkirjan tarkastamista esitetyt kirjalliset perustelut liitetään pöytäkirjaan. Päätöstä vastaan äänestänyt tai eriävän mielipiteen ilmoittanut ei ole vastuussa päätöksestä. Esittelijä on vastuussa hänen esittelystään tehdystä päätöksestä, jollei hän ole ilmoittanut eriävää mielipidettä.”

Suhtautuminen vastaehdotukseeni oli monenkirjavaa. Varsinaisesti ehdotukseni sisältöä ei käyty läpi kokouksessa muutoin, kuin esittämäni tiivistelmä sen argumenteista. Sen sijaan keskustelu kierteli laajasti sen ympärillä.

Vastaehdotuksen argumenttien läpikäynnin sijaan pohdittiin, mistä oikeastaan äänestettäisiin, ja voiko niin tehdä. On tietysti tärkeää muodostaa käsitys siitä, mistä päätöstä tehdään, mutta siitä on edettävä kannanmuodostukseen. Keskustelu ohjautui pohtimaan hallituksen toimivaltaa, mistä hallituksella on oikeus ja velvollisuus päättää, ja pohdittiin syy- ja seuraussuhteita mitä asian käsittelyyn ottaminen voisi aiheuttaa. Analysoitiin, mikä on ehdotukseni niin sanottu ”pihvi”, ja esitettiin näkemyksiä siitä, miksi erilaiset pihvit eivät kuulu hallituksen lautaselle.

Ajattelen asiasta suoraviivaisesti; jos asia edellyttää hallituksen päätöstä, tulee hallituksen jäsenen selvittää oma kantansa. Riittävällä huolella, toki resurssit huomioiden. Asia, joka ei edellytä päätöstä, on listalla tiedoksiantona, tai listattuna asioihin, joihin hallitus päättää olla käyttämättä otto-oikeutta. Tässä päätöskohdassa hallitus päätti todeta yhtymäkokouksen tekemien päätösten noudattavan lakia ja kuntayhtymän sopimuksia toimivallasta, ja päätti sen toimeen pantavaksi.

Keskustelussa ei käsitelty kunnolla, mitä myönteinen tai kielteinen kanta asiassa tarkoittaisi yksittäisen hallituksen jäsenen kannalta, ja miten vastuut ja velvollisuudet tällaisessa tilanteessa rajautuvat juridisessa mielessä. Asiaan puuttumisella on eittämättä seurauksia, mutta niin on puuttumatta jättämiselläkin. Lähden siitä, että mikäli katson virheen olevan mahdollinen, tai päätöksen vahingoittavan kuntayhtymän ja sen asiakkaiden etua, en voi sellaista päätöstä puoltaa.

Minulla oli useita syitä, joiden vuoksi en katsonut asianmukaiseksi poistaa tekemääni vastaehdotusta. Kuten edellä kuvasin, ennakoin asiantuntijataustani ja kokemuksen sekä luottamustehtävän hoidon puitteissa tapahtuneen perehtymisen pohjalta, että tämä asia tulee aiheuttamaan monenlaista haastetta hallitukselle, jäsenkunnille, ja tietysti HSLn palveluja tarvitseville matkustajille. Voin myös nukkua yöni rauhassa (ainakin teoriassa) ajatellen kaikkia niitä sidosryhmiä, joihin tämä tulee vaikuttamaan – olen tehnyt kaikkeni, mutta demokratialla mennään.

Kun pohditaan, onko jokin asia lain tai sopimusten mukainen, se ei ole mielipidekysymys, eikä kyse ole siitä, kuka huutaa korkeimmalta jakkaralta ja kovimmalla äänellä. On jokaisen omalla vastuulla luottamustehtävässä varmistaa olevansa luottamuksen arvoinen. Ryhmäkuri, puoluetausta tai edes kiire ei voi johtaa siihen, että laulamme kaikki Helsingin laulua muiden kuntien kustannuksella. HSL on kuntayhtymä, ja sen hallituksen jäsenten valinta perustuu kunkin kunnan kuntavaalituloksiin.

Päätöksen laillisuutta ei vastauksissa tarkasteltu ja perusteltu niin, että tekemäni huomiot olisi kumottu faktoin osoittamalla ne virheellisiksi. Jos huomioni ovat virheellisiä, olisi näiden virheiden luettelu kohta kerrallaan käynyt varmasti ripeästi.

Kuntalaki, 83 § Tietojensaantioikeus ”Luottamushenkilöllä on oikeus saada kunnan viranomaisilta tietoja, joita hän toimessaan pitää tarpeellisina ja jotka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 6 ja 7 §:n mukaan eivät ole vielä julkisia, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu. Luottamushenkilöllä on oikeus saada kunnan konsernijohdolta konsernijohdon hallussa olevia kunnan tytäryhteisöjen toimintaa koskevia tietoja, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu.”

---

Auktoriteettiin perustuva kuittaus asian laillisuudesta ei ole riittävä vastaus tämän mittaluokan asiassa. Datalla johtamisen pioneeri W. E. Deming lausui aikoinaan:

”In God we trust. All others must bring data.”

W. Edwards Deming

---

Mitä seuraavaksi?

Nyt olisi hyvä aika kaivaa esiin suurennuslasi, ja katsoa tarkemmin mitä maton alle lakaistiin.

Koska asian käsittely jäi monipuolisesta ja pitkäksi venyneestä keskustelusta huolimatta vaillinaiseksi, tulisi asia ottaa viivyttelemättä uudelleen tarkasteluun. Toin edellä esiin, ettei budjettimuutoksen yhteydessä selvitetty sen taloudellisia vaikutuksia, kuten perussopimuksessa edellytetään.

Kuten sanoin, pahoin pelkään tämän asian nousevan hallituksen ratkottavaksi seuraavina kuukausina yhä uudelleen ja uudelleen. Kantani ja näkemykseni asiaan on selvä jo lähtökuopissa.

Hallituksen ja johtoryhmän paukkuja ei ole viisasta käyttää niiden keinojen etsimiseen, joilla nämä 8 m€ leikkaukset toteutetaan ja miten siitä seuraavat lisähaasteet ratkaistaan. Nopein ja vastuullisin reitti eteenpäin on korjata tapahtunut virhe uudella päätöksellä, jossa Helsinki ilmoittaa käyttävänsä ylijäämiään.

Avoimeksi jäävien kysymysten ympärillä viihtyy luottamuspula. Käytännön ratkaisuja odotellessa tulisi välittömästi käynnistää erilliset sisäiset tarkastukset toiminnasta sekä Helsingin konsernijaoksen että HSL:n puolella. On tutkittava, onko lakia, kuntayhtymän perussopimusta, tai sen hallintosääntöä rikottu. Mikäli näin ei ole tapahtunut, on HSLn perussopimuksen tarkoituksenmukaisuutta sen omistajakuntien päätöksentekoa ohjaavana työkaluna arvioitava kriittisesti.

Toivon Vantaan konsernijaoksen avaavan, onko heiltä pyydetty tukea ehdotukselle ylijäämien käyttöä koskien, kuten pöytäkirjassa, vai onko alun perinkin tiedusteltu sitovan maksuosuuden alentamista. Millä tavalla muut kunnat saivat asiasta tietoa? Helsingin toimintamalli yhtymäkokouksen valmistelussa tulee tutkia laajemminkin. Jos asia lisättiin edellisenä päivänä esityslistaan, mihin aikaan tämä tapahtui? Oliko aiemmin julkaistu lista, jota muokattiin päivää ennen kokousta? Vai joutuuko yhtymäkokous tekemään päätöksiä yhden päivän varoitusajalla?

Helsingin päätösvalta muodostaa rakenteellisen ongelman kuntayhtymän päätöksenteossa

Yhtymäkokouksen osalta tapahtunut korostaa hallitustyöskentelyn merkitystä valmistelun osalta. Pidän hyvin ongelmallisena tilannetta, jossa 49,7% äänivaltaa käyttävä kunta valmistelee ja esittelee hallituksen ohi budjettimuutoksia, ilman selvityksiä asioiden vaikutuksesta kuntayhtymään kokonaisuutena. Yhtymäkokouksen puhetta johtaa Helsingin edustaja.

Hallitustyöskentelyn tehtävistä on annettu sitovat määräykset. HSLn hallintosäännössä (3 §) lähdetään siitä, että kuntayhtymän johtaminen perustuu strategiaan, taloussuunnitelmaan, talousarvioon sekä muihin yhtymäkokouksen paatöksiin.

Hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja tulevat niin ikään Helsingistä. Hallituksen jäsenistä puolet ovat muualta kuin Helsingistä. Muiden kuntien edustajien on vaikeaa haastaa Helsingin ajamien päätösten laatua, sillä äänten mennessä tasan puheenjohtajan ääni ratkaisee.

Hallintosäännössä on määritelty hallitukselle kuuluvia tehtäviä erityisesti kohdissa § 3 ja § 9. Hallitus vastaa yhtymäkokouksen päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta. On selvennettävä, mikä ovat hallituksen vastuut ja velvollisuudet tällaisessa tilanteessa, jossa ylempi toimielin tekee päätöksen, jonka se vahvistuttaa itselleen raportoivalla toimielimellä.

Hallituksen järjestäytyminen perustuu puoluetaustaan, mitään maantieteellistä ryhmittelyä ei ole. Yleisemmissä kysymyksissä tämä rakenne palvelee tarkoitustaan, mutta ei silloin, kun Helsingin ja muiden kuntien etu ovat selkeästi ristiriidassa keskenään. Hallituksen ryhmien Helsinki-vetoisuus luo vaikean tilanteen hallituksen tehtävien hoitamiselle, jos Helsinki ryhtyy tulkitsemaan perussopimuksessa vain sille mahdollisia erivapauksia.

Jos asiaa ei nyt tutkita kunnolla, jätämme Helsingille porsaanreiän toistaa kuvio äänienemmistönsä turvin yhä uudelleen.

---