Sote-alan henkilöstön rokotuksista, osa 1

Minulta kysyttiin Facebookissa, mitä mieltä olen sote-sektorin henkilöstön ”pakko-rokotuksista”, kun eduskunta oli hyväksynyt tartuntatautilakiin lisäyksen Covid19-rokotuksista. Vastasin kysymykseen näin:

”Kiitos kysymyksestä.

Tässä asiassa olisi voinut olla hiukan joustoa. Mielestäni pitäisi voida siirtyä johonkin muuhun tehtävään, jos ei voi tai halua rokotetta ottaa.

Suosittelen rokotetta kaikille, ja pidän tärkeänä, että potilastyötä lähikontaktissa tekevät ihmiset ovat rokotettuja. Potilaalla pitäisi voida olla vapaus kieltäytyä sellaisen henkilön asiakkuudesta, joka ei ole rokotettu, ja työnantajalla täytyy olla mahdollisuus rajata rokottamattomat pois tehtävistä, joissa tartuntariski on ilmeinen.

Tässä on kuitenkin kyse asiasta, josta ei ole työsuhteen alkaessa sovittu. Toisaalta tartuntatautilaki sisältää paljon muitakin asioita, joita ei työsuhteista sopiessa ole voitu ennakoida. En itse usko että rokottamattomien terveydenhuollon työntekijöiden määrä olisi kovin suuri.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tukenut rokotuksia, koska niiden avulla voidaan paremmin avata yhteiskuntaa ja säästää terveydenhuollon kustannuksissa, joita vakavasta koronasta ja jälkitaudeista seuraa.

Toisaalta kokoomuksen aiempi tunnuslause vaaleissa on ollut ”vastakkainasettelun aika on ohi”. Mielestäni vastakkainasettelua luodaan nyt liikaa, ja siksi pakko on huono asia. Toisaalta voidaan ajatella, että tilanteen on aiheuttanut rokotekriittinen vastakkainasettelu sosiaalisessa mediassa, ja tässä on äänestetty ”kova kovaa vastaan”.

Henkilöstön uudelleen sijoittelu ei ole ongelma keskussairaalan kokoluokassa, mutta pienessä yksityisessä hoivayrityksessä voi olla, ettei korvaavaa työtehtävää ole. Jos lääkäri pitää vastaanotot etänä, rokottamattomuus ei pitäisi olla ongelma kenellekään. Terveyskeskuksen akuuttivastaanotolla lähikontaktissa on.”

Tiivistän näin:

Kannatan rokotuksia, en Covid19-pakkorokotuksia.

Kannatan sitä, että rokotus vaaditaan lähikontaktissa potilastyössä, ja jos rokotetta ei ota, niin työnantajalla olisi velvollisuus etsiä korvaava tehtävä, mutta jos sitä ei löydy, työsuhde voitaisiin purkaa asiankuuluvin menettelyin.

Uusissa työsopimuksissa mielestäni voi olla rokotuspakko ehtona, jolloin työtä hakiessa olisi asia jo tiedossa.


PS. Tämä oli siis Faceen kännykällä näpytelty vastaus, ja siihen vielä pari lisäystä.

1) Terveydenhuoltoalan henkilöstöllä lienee nyt jo pakollisia rokotuksia ennen näitä kyseisiä rokotteita.

2) Jos lääkäri pitää vastaanotot etänä, niin hänen rokottamattomuudestaan ei ole siinä tilanteessa haittaa. Käyttämäni ilmaus ”ei pitäisi olla ongelma kenellekään” on hieman jyrkkä, sillä toki jos hän sairastuu vapaa-ajallaan vakavasti, se on toki ongelma yhteiskunnalle, joka hoidosta ja toipumiseen kuluvasta ajasta maksaa, ja mikäli henkilö ei ole yksityisyrittäjä, on siitä haittaa myös työpaikalle, jossa pitää hankkia sijaisia ja järjestellä vastaanottotoimintaa. Tarkoitan kuitenkin, että jos etätyöskentelystä ei ole haittaa, niin joustavuutta olisi tässä hyvä olla. Rokotteen edellyttäminen on mielestäni järkevää tuotannollisten seikkojen takia.

3) Politiikassa ei voida vatuloida jokaisen henkilön näkemyksiä selvittämään jos meneillään on vakava kriisitilanne, kuten nyt. Silloin täytyy vain valita selkeistä vaihtoehdoista parempi, vaikka se ei olisi täydellinen. Mielestäni riittävä jousto asiassa on tuo muihin tehtäviin, jos mahdollista, sijoittaminen.

4) En ole kuullut kovinkaan monesta sote-alan työntekijästä, jolla oikeasti olisi asian kanssa ongelma. Jos ongelma koskee vain muutamia ihmisiä, niin näyttää siltä, että tätä soppaa härdellöivät enimmäkseen muut kuin nämä sote-alan työntekijät.

%d bloggaajaa tykkää tästä: